Kuulumisia alta auringon ja vesisateen

Jambomamboja vaan kaikille ja anteeksi kovasti tämä tauko blogissa. Sähköt ja vesi on ollu poikki vuorotellen ja titetokoneen akkujohto sanoi itsensä irti ja mahat on sekasin ja on käyty ottamassa malariatestejä (itse olen toistaiseksi säästynyt kahdelta viimeksi mainitulta) ja mutaa on niin paljon että siinä voisi vaikka uida! Blogi on siis jäänyt vähemmälle huomiolle, pole sana!

Aika normaalia arkea meille tänne kuuluu, enää viikko Darissa ja sitten suunnataan Sansibarille. Laukut jätetään vielä tänne ja palataan hakemaan ne sitten muutamaa päivää ennen Suomeen lähtöä. Hyvä niin, täällä on hyvästelyä vaativia ihmisiä..

Tässä kuvien kanssa viikon tapahtumia:

Sitä vettä kun ei sieltä hanasta lorise (tälläkään hetkellä) ni sitten marssitaan pullojen ja sankojen kanssa meidän takapihalle..

ps. Näättekö banaaneja tuolla puussa? Ollaan omavaraisia.

..ja raahataan vettä että saadaan vessa huuhdottua ja kädet pestyä ja suihkussa käytyä. (Joo laskekaa vaan yhteen 1+1. Mahat kipeenä ollaan ja pönttö toimii sillon kun haluaa -eli mun mielestä ei koskaan.)

Joku kyseli joskus missä asutaan. Tässäpä tätä meidän taloa. Siellä kuivuu pyykkejä kaiteilla. Tolla nurmikko alueella on ainakin sata sammakkoa kun vähän tulee sadetta. Osaan varmasti matkia sammakkoa kun tuun Suomeen..

Nyt on satanu taas melko paljon.

Koettiin meidän ensimmäinen K A A T Osade sillon letti-päivänä. Maa lainehti ja Lazaabu 30v. huomaavaisena herrasmiehenä kantoi kiviä.

Se halusi näyttää Lauralle jotain tuolta kopistansa -siksi siis nämä kivet!

Melkein valmista jo!

 

Nahkaa ollaan rapsuteltu ahkerasti. Olkapäät päätti uusiutua kokonaan.

Biitsit on koukuttanu aika pahasti.. Kotipihalta tämä, Kunduchiin lähdössä afrikka-kassin kanssa.

Monesti töiden jälkeen napataan vaan huivit kainaloon ja mennään rannalle ottamaan tunnin päiväunet. Aurinko paistaa ja mekko on pään alla tyynynä ja kaikki on huoletonta!

Ja niin, ne meidän otsalamppu-bileet! Oli kyllä aika pimeetä touhua.

Himles. Orpokodilla ollaan käyty pari kertaa sylittelemässä lapsia. (Toi tenava on kyllä ihan mieletön. Oon varmaan rakastunut siihen.)

Ja koululla. Siellä joka päivä.

Tää tyttö tykkäs olla sylissä paljon. Välillä siinä helteessä tuntuu ettei jaksaisi pitää sylissä ketään. Mutta siinä se näpersi Lauran hiuksia.

Ei tarvitse kun ottaa kamera esille ni on kymmenen kuvattavaa jonossa.

Sitten ne haluaa aina nähdä sen kuvan ja niillä on hirmu hauskaa!

Tässä tämä opettajan lellari. Muut istuu pulpeteissaan ja huutaa aakkosia mutta tämä tyttö tekee mitä tahtoo.

Kouluun oli tullu pari uutta oppilasta. Yhdelläkin pikkupojalla on vaipat vielä..

Mummo. Sanotaan tätä mummoksi. Uusi oppilas. Jotenki syötävän sulonen! Annettiin sille kynä ja paperia ja siinä se piirteli ympyröitä suu mutrussa.

Ollaan myös sylitelty ja silitelty välitunnilla lapsia, joita opettaja on lyönyt. Kepistä tulee siis täälläkin koulussa. Sitä on vaikea ymmärtää. Ja lasten itkua ei-kivaa kuunnella.

 

Ollaan liikuttu kaupungissa jonkun verran ja tuk-tukitkaan ei aiheuta enää maailman-lopun-sydämen-tykytyksiä.

Ainoa "liikennemerkki" joka mun silmiin on osunut.

Ja moottoripyörällä vauhtia riittää!

Huonekalukauppa.

Saatiin jogurttia yksi päivä. Kyllä Tansania tuntui taas hyvältä paikalta asua!

 

Viikonloppuna syötiin pariin otteeseen hotelleilla. Arvatkaa muistiko sitä enää miten katetussa pöydässä kuuluu syödä.

Ruoka oli aika huippua sen perin viikon only African food jälkeen.

Matkoilla paikasta a paikkaan b näkee aina tämmösiä maailmaa kauniimmaksi tekeviä ihmisen alkuja..

Eilen käytiin nostamassa lisää rahaa ja syömässä jätskit ja oli hirveen kivaa! Meillä oli tosi toimiva kopla, Jerry ja Aaron ja me.

Päästiin käymään myös vaatekaupassa pari viikkoa Suomesta lähdön jälkeen ja ekaa kertaa nähtiin ittemme kokovartalopeilistä. Sitähän melkein jo unohti miltä näyttää! Mutta aika turha semmonen iso peili, aiheuttaa vaan stressiä ja harmaita hiuksia.

 Mua alkaa vähän huolestuttamaan tämä mun englannin kielen oppiminen. Puhun vaan paikallisille ja ne ymmärtää kun vähän viuhtoo käsiä ja pistää sanoja pötköön jotka liittyy aiheeseen. Arvatkaa käytänkö prepositioita vaikkapa. En. Tai kyllä itseasiassa, osaan sanoa on the beach. Että se siitä englannin oppimisesta, emmä onneksi mitään toiveita sen asian suhteen elätellytkään!

Enää reilu kuusi viikkoa täällä. Nyt ei kyllä olis valmis lähtemään, ei todella. Toivottavasti kuuden viikon päästä Suomeen tulo houkuttelee jo kunnolla.

-Emppu, joka on rakastunut mangoihin.

ps. Käytiin yksi ilta kuun loisteessa etsimässä viidakkorosvoja kunnes saatiin jalat alle. Afrikka on jännittävä!