Extremea elamaan!

 Alkuiltaa ihmiset!

Ma oon hengissa, vau. Herattiin sunnuntaina aikasin aamun koitteessa. Paatettiin tehda jotakin hauskaa, surffaus houkutteli! Lahdettiin metsastamaan venetta meille. Sattukin sopivasti etta pitkan huiskea mies tuli tarjoamaan kyytia, ja hintakin saatiin sovittua kun kerrottiin etta ollaan opiskelijoita. Sen veljella oli kuulemma huisi surffimesta saaren pohjoisosissa, ja se voisi siellakin vahan neuvotella hintoja. Surffaus kutsu ja aurinko paistoi ja kaupunki alko herailemaan ja taas kerran tuntui etta hei, tassahan on elamisen makua! Kerrottiin miehelle etta me tarvitaan lisaa rahaa ja kipastaan sita hakemaan. Kyyti olisi jarjestynyt talolle asti, onneksi reippaina tyttoina kaveltiin ihan itse. Matkalla kotiportaissa tuumasin Lauralle etta jotenkin on janna tunne, pitaisko kerrankin luottaa vaistoonsa ja jattaa tama reissu valista.. Delfiinimatka maistu kuitenkin vahan karvaana viela suussa ja kaivattiin jotain extremea. Tavattiin siis se mies ja lompostettiin satamaan pain. Nahtiin matkalla kolme kiinapoikaa ja Laura tokas etta voi lahtispa noi vaikka meidan mukaan ni olis vahan turvallisempi olo. 

Yhtakki meidan vene olikin vaihtunut autoksi. Lyotiin kantapaat maahan ja paassa raksutti, ei me kylla autoon hypata. Selitettiin, etta meille on sanottu: no car! Se mies puhu siina koko ajan, hyva etta henkea kerkesi valilla vetaa. Itsella alkoi jo pinna palaa ja se mies lupasi jarjestaa kaiken maailman reissut ja surffauspaikat ja ajat. Mista vaan ja minne vaan ja millon vaan ja mita vaan ja.. Paatettiin etta joo eikohan tama ollu tassa, no thanks! (Mita se siita hyotyy etta lahtee meita kuljettamaan jonnekin ylikauas naurettavalla hinnalla? Ja minne havisi se sen surffipaikan omistaja veli? Ja koko juttu tuntu ihan naurettavalta. Ja hamaralta.) Kaveltiin eteenpain ja se mies vaan kulki perassa ja ei yhtaan tajunnu mita NO tarkottaa. 

Sitten ne samaset kiinalaispojat viitto meille sielta rannasta. Hierastiin silmia etta kavikohan toi kutsu meille vaiko muille. Kaksin kasin ne viitto meita uudestaan niiden luokse. Kysyvat etta lahdetaanko samalla veneella niiden kanssa, mita suunnitelmia meilla on. Ei maksa mitaan, veneeseen vaan! Ja kylla pinkastiin. Se mies kiersi siina ympyraa meidan ymparilla ja nappasi kadesta kiinni ja jankkasi etta listen, listen. Taisi kohota silla joku adrenaliini taso yli normaalista? Siina se kavi ihan hermona ja me luikahdettiin veneeseen. Sinne ne jai se mies ja se chinaboss rannalle ja katottiin etta nonniin syntyyko siella viela tappelu. Ihan pimee se aijja oli joka tapauksessa, se joka tarjosi niita kyyteja.

Ja veneessa ne pojat sano etta tietaa sen miehen. Ja etta olisi ollut tosi vaarallista jos oltas lahetty sen mukaan. Se kiinajehu soitti toiselle pojista ja sano etta kaikki ok ja ettei meidan tartte miettia sita juttua. Etta semmosta. Jalat meinasi lyoda loukkua.

Matkustettiin kilpparisaarelle. Ja ne pojat osti meille sen sisaanpaasyn ja kanto vetta rannalle ja se ei ainakaan yhtaan helpottanut meidan oloa kun tuntu etta ollaan muutenkin ikuisessa kiitollisuuden velassa niille.

Hengailtiin siella niiden poikien kanssa pari tuntia ja sitten royhkeesti toivottiin mielessa etta lahtekaa jo niin me voidaan levittaytya tahan biitsille ottamaan aurinkoa! Selitettiin niille etta te voitte kylla lahtea, me sitten vaan liftataan johonkin veneeseen ja tullaan silla takasin. Monen monen it is okay-vakuuttelun jalkeen ne sitten lahti ja me laiskoteltiin oikein urakalla.

 

Meduusat poltti taas. Oli niin kun olisi tulessa ollut vaikka ne on tommosia ihan pienia. Rannalle oli huuhtoutunut niita vaikka kuinka!

 

Toinen kiinapojista juoksi viela veneelta meidan luokse ja toi lahjan, meritahden! Se tahti kyllakin jai omaan kotiinsa sinne mereen kavereiden kanssa. 

Siella saarella on ehka noin miljoona riikinkukkoa. Nahtiinpa kerrankin kun yksi niista levitti pyrstonsa!

 

Naa oli karannut kahestaan muusta parvesta... Pyrstot pystyssa molemmilla vuorotellen! Ootteko ollu hereilla mantsan tunneilla, tiiatteko miksi toi naaras on niin ruma?

Kaytiin pitsalla ja sielta pois tullessa mietittiin etta surkia viekoon, millahan sita oikeesti paasee taalta pois. Ehdittiin ehka 35 sekunttia miettia sita kun yksi hotellin tyontekijoista ryntasi kasi ylhaalla meidan luokse. Kysy etta onko joku Sissy paatti meidan. Oltiin ihan vaikeina etta ei meilla ole venetta. (Oltiin valmiita kuuntelemaan laksytys siita kuinka tyhmia me ollaan ku tolla tavalla lahetaan reissun paalle.) Se mies kysy etta no milla aateltiin menna takas. Laura tuumas etta no uimalla! Mies heilutteli kasissa olevaa uistinta ja tuumas etta jos lahdetaan uimaan ni se heittaa vaan sen siiman meidan peraan ja kelaa takas. Etta se siita.

Sitten se alko nauraa ja sano etta kiinapojat oli sanonu: Jos kaksi kaunista tyttoa etsii kyytia ni sen pitaa auttaa niita. Etta se siita huolesta, me kerrottiin etta parin tunnin paasta vois olla ihan kiva aika lahtea ja mentiin aurinkotuoleille nauttimaan auringosta. Ei ole turhan raskasta elama taalla!

  

Terve kamu! Kiva silma.

Viiden aikaan meidan hotellikamu vislasi meille paatin sielta megapitkan laiturin nokasta. Hypattiin veneeseen ja matkustettiin tyytyvaisina Stone towniin, kotikulmille.

 

 

Kokemuksia vaan, niitahan tama elama on taynna?

-Emppu

ps. Taalla on lauantaina vangittu muslimijohtaja. Taalla on ollut protesti. Ja kyynelkaasua ja pamppuja ja tulipaloja. Elama pysahty torilla hetkeksi niinkun seinaan: armeija saapui kaupunkiin. Aamulla tuli kasky etta talosta ei saa poistua minnekaan. Se kuitenkin kumottiin, turistialueella pitaisi olla melko turvallista liikkua. Eras meista uhkasi laittaa Sauli Niinistolle sahkopostia etta tulee samantein hakemaan pois omalla yksityiskoneellaan. Psykiatrisen sairaanhoitajan psyyke hajoili ensimmaisena. Meilla oli pakollinen vapaapaiva toista, meidat paimennettiin evakkoon hotellin uimarannalle yhteistaksilla.

Nyt kaikki ok, luulisin. Taalla ma ainakin istun nettikahvilassa ja toivon etta saan suklaata jostakin. Pitanee lahtea metsastamaan sita! Kaunista kesayota Suomeen!

pps. Tassa meidan Sansibar -huonetta!