Elämä on ihmeitä täynnä!

Safari takana! Uskomattomat pari päivää, fiilis oli (ja on) joku ihan tajuton. Ajettiin Ngorongoron kraaterille, jossa koko päivä ihmeteltiin elukoita joita on nähnyt vaan koulun oppikirjoissa. Mä niin elän!

Eiköhän mennä periaatteella että kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa!

 Otetaanko kaverikuva?

  

Alas matkaa yli puoli kilometriä. 

240 km suoraan eteenpäin kunnes vuoret tulee vastaan.

420 km ympärysmitta.

..ja vauhtia 90km/h kun taiteiltiin kahden laakson välisellä harjanteella.

 

Raskaana. Seepran poikanen syntyy ruskeilla raidoilla, tiesittekö?

 Vähän oli vaikea kuvata kun hipot vaan jöllötti tuolla mudassa.

 

Ei paljoa näkynyt nuoria reissussa. Kaksi kävijäryhmää osaan kumminkin nimetä: eläkeläiset ja lemmiskelylomalla olevat vasta-avioituneet.

 Kuski oli sitä mieltä että puhuin swahilia kerrassaan hyvin. Kehoitti ottamaan Tansanialaisen miehen. Tumman ja vaalean vauva on kuulemma nice! Ja koska oon mzungu, hyvä iho, kaunis iho, niin olisi perinteiden mukaan noin 100 lehmää tiedossa. Haluatko iskä alkaa karjatilalliseksi?

 

Se varmaan ymmärsi mua kun ojensin käden ja kutsuin sitä: Njoo! Katsoi suoraan kohti.

 

Kiemurreltiin ylös kapeita vuoristoteitä. Tuolla näkyy tietä. Puolen kilometrin korkeudessa. Kuski valaisi, että joskus on autoja pudonnut ja ihmiset kuolleet. Kiviä voi lähteä vyörymään. Oltiin varmaan aika pelästyneen näkösiä koska heti perään tuli rauhottelu NOT OFTEN. Sehän helpotti, en olis yhtään ihmetellyt vaikka just me oltais pudottu sieltä.. 

 

Kwaheri, Ngorongoro!

Meidän safari-car! Hyvin kulki hienojen jeeppien keskellä.

Mä ja buffalo-Bill!

Siinä kuvia teille, mä alan jo hiljalleen kehittyä kuvaamisessa!

Nasta reissu oli! Tai siis m i e l e t ö n!!! Elämä on unelmia varten, eikö vain?

Vois alkaa eläinten tutkijaksi, olihan ne aika kiehtovia.  

-Emppu

ps. Mä en melkein usko että oon ollut tuolla..