Yksin pitkää ma ikävääni Roineen rannalla laulelen

Flickr:n taianomainen maailma avautui Nekalaankin. Amazing! Pitkän pitkä tauko. Toinen päivä 19-vuotiaana lienee hyvä päivä jatkaa blogin kirjoittamista. Luvassa siis enemmän ja vähemmän hitaalla tahdilla elämän makuisia kuulumisia. Tässähän tulee samalla treenattua äidinkielen kirjotuksiinkin..

Kirjoitukset odottaa keväällä. Joulu on 18 yön päästä. Ajokortti löytyy, on töitä, ruokaa ja katto pään päällä. Ja tietysti maailman ihanin poikaystävä. Siinä tärkeimpiä, onnellista elämää!

Viikko sitten oltiin mökillä, kaveriporukalla. Roineen rannalta löytyi oiva paikka, jonka kivisen laiturin nokassa kelpasi laulaa ikävää täysikuulle. Veteraanin iltahuuto raikui ympäri rantoja.





Juttu ei perinteisesti ole loppunut kesken tällä kokoonpanolla, ja viikonlopun aikana ehdittiin vaihtaa lätkäkuulumiset, jakaa parhaat fingerporit, pitää vitsirinkiä, keskustella elämän tosiasioista, kuulustella kumppani-kuviot, neuvotella nukkumapaikoista, hoilata iltalaulut seinien läpi kammarista toiseen, kehua Alpa-paitoja, veistellä vitsiä Aliaksen avulla jne jne jne.

 

Köyhtyy saap, muttei laihtuu, sanotaan Karjalassa. Orjallisesti noudatimme viisaiden esi-isien neuvoa, sapuskaa rahdattiin citymarketista oikein olan takaa. Jätettiin kassalla jälkeemme pitkä jono ja aimo joukko tympääntyneitä ihmisiä, vaan meillä kaikilla oli niin mukavaa.



 

Sunnuntai aamun brunssi veti vertoja hotellin aamupalalle. Hellin mielin huolehdimme tyttärien kanssa väsyneistä veljistämme. Vaikka köökkipiian kunniamerkki kyllä meidän särmälle intti-pojalle! Mies keittiössä on sangen miellyttävä näky.

 

12 punaista ruusua ilahdutti meitä kaikkia. Tällainen vuosipäivän muistaminen kelpaisi varmasti itse kullekin?
 

 Hupparikamaa mökillä. Jotain vanhaa, tuttua ja turvallista: kuvassa olemisen vaikeus.. Jospa kirkon käytävälle aikanaan ryhdistäydyn.
 



Pää pilvissä, pää paidassa. Esityskamppeet valmiina, ensi kerralla sitten legendaariset jänishousut ja läpihuuto-jutut kehiin?

Paras mökkiporukka on se, jossa vedetään kollarit jalkaan ja nostetaan jalat pöydälle ja lojutaan vaikka koko viikonloppu!


 

Kutsui itseään kiinalaiseksi? Olkimaja jossa nauretaan on arvokkaampi, kuin palatsi jossa itketään, sanotaan Kiinassa.

 

 Oli muuten kiharaa tytöillä sunnuntaina Nekalan kulmassa! Aika perfect taito, mikäs sen romanttisempaa kun joskus isona miehenä letittää oman vaimon hiuksia!

 

 Aurinko nousi Roineenkin rannalla, vaikkei se valovoimaisuudellaan ihan päihittänytkään pallon toisen puolen auringonnousua.
 

Spontaanit tyypit on huikeita! Muikeita hymyjä yhtä alakerran miestä lukuunottamatta. Hauskan haastavaa hommaa..

..onnistuttiin melkein!

 

Ilahduttavaa, että on ystäviä jotka vuosista ja elämäntilanteista huolimatta pitää yhteyttä toisiinsa. Niitä on toivottavasti meillä jokaisella. Ystävät ovat elämän suola, todella!

(Eliakselle kiitos kuvista.)

x x x

Punainen kukkakimppu nököttää jauhopurkissa, Eerikalla savuaa (kynä) integrointiyhtälöissä, kummilapsien lahjat on kääräisty paketteihin ja kämppäkin hohtaa puhtauttaan. Tervetuloa arkiviikko, tervetuloa Australia! Aamulehden joulukalenterin luukkuja on auottu ahkerasti - aamukampa se on sekin.

-E