Elämänpolulla

Tänään on oltu taas töissä ja käännelty vaikka minkä näköstä papiljottia ja kiharaa ja lainetta ja sutturaa. Oli mummujen saunapäivä.

Tykkään aika paljon tosta työstä. Juoksen kaikennäkösiä enemmän ja vähemmän kiireellisiä asioita ja ulkoilutan hyvällä säällä vanhuksia. Niitä sitten mahtuukin joka junaan, niitä vanhuksia. On kurttusta ja tasasta, pientä ja isoa, kiirettä pitävää ja löntystävää, marmattavaa ja kiitollista sorttia, lyhyenläntää ja vähän pidempää, hellämieltä ja elämänkovettamaa.. Aika vaihtelevaa työtä sen vuoksi mulla oikeestaa. Ja lystiä! Paitsi tietysti joskus on tylsää kun pitää yrittää keksiä itselle tekemistä.. Sillon meen yleensä tarinoimaan mummojen ja pappojen kanssa. Ja siinä ei pääse kyllä Tansaniaan lähtö unohtumaan.. Eräskin mummo siitä aina kailottaa niin että koko aula raikuu iloisesti ja mulla on just semmonen olo että noniin kuulkaa koko maailma, iskän pieni herranterttu on lähdössä yksin maailmalle....

Aika noloa.

Tässä on rollaparkki. Näätte ehkä ton lapun tuolla seinällä. Rolla on aika tärkee apuväline. Jokainen tunnistaa jostain ihmeestä oman rollansa vaikka näkö olisi muuten kuinka valikoiva tahansa.

Tää on mun lempparimummo! Ehdoton ykkönen. Se tykkää torkkua.

Vanhat ihmiset tykkää antaa paljon neuvoja ja ohjeita. Tässä joitakin mitä mä oon saanut:

1. Opiskele niin kauan kun ehdit.
2. Opiskele niin pitkälle kun pääset.
3. Opiskele vielä vähän lisää.
4. Valitse itse oma ammattisi.
5. Elä nuoruus.
6. Älä hoppuile naimisiin.
7. Pidä vaan yhtä kerrallaan.
8. Matkusta, kierrä maailmaa.
9. Aina pitää olla unelmia ja haaveita. 
10. Muista urheilla.

Oliko hyviä? Toi seiska on aika huvittava. Sen sano yks mummo ja heristi sormea päälle. Se antaa kyllä muutenkin niin ronskeja vinkkejä välillä että huhheijaa.

Ysi taas jäi mielenpäälle. Vetreä papparainen laulo bassolla että "maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.."

Vanhainkodissa asustaa myös toivo. Mutta se on kuitenkin erilaista toivoa ku mitä vaikka lasten kanssa ollessa. Ihmiset vanhainkodeissa ja palvelutaloissa on jo oman elämänsä loppupuolella, monet sieltä oliskin kai jo valmiitä lähtemään.. Elämää kelataan taaksepäin ja muistellaan mitä on tehty tai jätetty tekemättä. Ei niitä maailmanvalloitussuunnitelmia enää tuolla kuule. Elämässä on melko pienet piirit: oma huone, yhteinen ruokasali, jollakin vielä ehkä kulman takana sijaitseva S-market. On kaunista ja silti surullista kattoa miten muistin ja järjenjuoksun himmentyessä vanhukset huolehtii toisistaan. Avioparit tarttuu toinen toisensa käteen, ja ne muistaa vuosikymmenien takaiset hellittelynimet vaikka kaikki muu unohtuisikin.

Mutta se niistä töistä. Kertoisin teille vaikka mitä juttuja mutta valitettavasti mun huulia sinetöi salassapitovelvollisuus eli pitää varoa ettei lipsahda..


Toisella iho on ryppyinen, toisella sileä. Toiset päättää elämänpolkuaan, toisilla se on vasta aluillaan. Sain tänään hoitoon kitaran kokoisen nyytin! Se tuoksu vielä ihan vauvallle ja sen silmät oli syvän tummansiniset.. Täällä saattaa olla vauvakuumetta.

Siinä ne kellii matolla. (Kohta vaihtaa matto ja vauva väriä..)

Aika suloinen, vai mitä?

Mutta huomenna vaihdan vauvat ja mummot intin raavaisiin ratsumiehiin ja meen syömään munkkia!! Nam. Siitä haaveillessa.

-Emppu