Heräsin aamulla jälleen yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Kestää kai tottua tähän kuumuuteen, mutta joka yö oon herännyt ainaki kaksi kertaa ja hiukset liimautuu naamaan ja iho on ihan nihkeä. Ja maha täällä on myös kipeä koko ajan, johtuu kai ruuasta. Olikohan siinä jo kaikki tämän reissun huonot puolet? Hahh.
Aamulla satoi. Käytiin ostaa hedelmiä meidän lähimpien aaltopeltien alta ja päätettiin lähteä rannalle koko päiväksi. Jos vähän sataa ni ei haittaa!
Laura ja kuuluisat tansania-letit! Aika södet.
2 mangoa, 3 banaania, 2 appelsiinia, 2 porkkanaa. Euro ja 25 senttiä. Taitais suomessa 5 senttiä riittää R-kioskin oukkidoukkiin, täällä sillä saa appelsiinin.
Vesi on aina lämmintä vaikkei aurinko paistaisikaan. Tosin tänään se alkoi paistaa ja mä oon niin palanut..... Kipeä. Missä mun 50 suojakertoimella varustettu aurinkorasva on?
Yhtäkkiä tupsahti neljä sisarusta rannalle. Hi! Jump, jump!!!
Ja arvatkaa mitä, meillä oli mahdottoman hauskaa! Leikittiin niiden kanssa kolme tuntia. Opetettiin tervapata ja kuka pelkää pahaa sutta. Ne ei ihan osannut huutaa kuka pelkää pahaa sutta mutta äänenpaino oli täydellinen kun niiden suista kuului: nää-nää-nää-nää-näänäänäääää! Sitten marsittiin elefanttimassia pitkin rantaa.
Ja piirrettiin hiekkaan.
Pienempi tytöistä löysi pillin rannalta ja joi sillä vettä merestä. Ne katto vähän nälkäisinä meidän hedelmiä. Annettiin niille banaania. Olisittepa nähny kuinka ne nautti! Ja sitten vettä päälle. Ja ne oli niin tyytyväisiä. Laura antoi vielä purkat, ja loput niille kotiin. Ne oli ihan ihmeissään ja toisteli asante sana, asante sana elikkä tuhannet kiitokset. Aika suloisia.
Ja siinä oli sisarusrakkautta parhaimmillaan. Vai olikohan vastuuta vain.. Isoveljet huolehti pikkusiskoista. Ne heittäyty hiekalle selälleen vasta kun me Lauran kanssa syliteltiin ja riehuttiin niiden pikkutyttöjen kanssa.
I like you!
Pikkutytöt oli kovia poseeraamaan.
Elämänilo. Onkohan se täällä kellään kadoksissa?
Anasille tuli väsy. Siinä se pötkötti Lauran selässä. Ja imi sormia, 6-vuotias.
Go to home. Siellä ne tepsuttaa kotiin päin. Purkkapussi tiukasti vanhimman kädessä. Mun sydän taisi taas sulaa.
Me syötiin Lauran kanssa loput hedelmät.
Mangoa!
Ja kuunneltiin Mp:tä ja maattiin auringossa. Ja nyt ollaan palaneita.
Semmosta eilen siis. Nyt on maanantai, meidän työpäivä. Selvittiin yöstä vaikka aika tuskanen olikin. Särkylääkettä vaan ja aloe veraa.
Mitähän sitä keksisi niiden muksujen kanssa siellä orpokodilla?
-Emppu,
joka aloittaa päivän metsästämällä 50 suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa.
tätä sun blogia on niin kiva lukee, sano lauralle terveisiä! <3 ihana nähä minkälaista teillä siellä on ja kuulla miten siellä menee. :) nauttikaa!
VastaaPoistahah, kiitti! jep, nautitaan me. aina ei taho muistaa nauttia mutta kyllä se tästä lutviintuu! kiitos kommentista vain, se piristi:)
VastaaPoistaNäyttää nii paratiisilta, mut kai siinäki on puolensa :D Nauttikaa ja ELÄKÄÄÄ!! Mä oottelen täällä palavasti uusia juttuja teijän reisussta ja luen niitä niiiin innoissani :D! Välittäkää noista lapsista munki puolesta :)) Niin sulosia!
VastaaPoista