Hihhei täällä ollaan! Kiitti kärsivällisyydestä vaan! Verkko tuolla meidän talolla pelittää vähän huonosti, jatkuvasti tokkii ja kuvat lataa ihan toooosi hitaasti. Ja ei oikein hirveesti mieltä päivittää jossei mitään kuvia ole. Mutta nyt on! Tulin Karin talolle ja täällä on generaattori eli no problem!
Ja itse asiaan: täällä on ihan K R E I S I Ä! Oikeesti, en tiedä miten osaan kertoa teille kaiken. Kaikki on niin ihmeellistä ja erilaista. Hajut, äänet, ihmiset, värit, ruuat, elämäntyyli..
Komba oli meitä vastassa kentällä. Ja koettiin se kuuluisa leuhahdus kun asuttiin koneesta ulos. 29 lämmintä ja välillä vähän tihkutti ja ilma ei liikkunut mihinkään. Huh hellettä! Niinkuin sauna.
Hypättiin Komban maasturiin ja Komba sanoi: let's go to home!
Liikenne on hullua täällä. Ratit on oikealla puolella, liikennemerkkejä -tai valoja ei paljon missään. Tai jos ne valot on niin punasia päin vaan. Ruuhka ei lopu koskaan eikä oo mitään väliä millanen kulkupeli on alla kuhan eteenpäin pääsee. Voi olla lommoja ja maalit lohkeilla ja osat repsottaa ja ruoste loistaa, hakuna matata! Ihmisiä matkustaa siellä mistä ote vaan pitää: lavoilla, autojen katoilla, bussien ovissa roikkuen.. Ajovauhti on just tasan niin luja ku vaan voi olla ilman että törmää edellä ajavaan. Tiet on täynnä kuoppia ja luonnollisesti pitää vähän mutkitella ettei kaikkein suurimpiin kuoppiin uppoa. Myyjät puikkelehtii aamuruuhkassa sanomalehtineen ja kahveineen. Mopoilijoilla on tyttöjä kahareisin hame päällä kyydissä, ja kypärä on päässä joka kolmannella. Kaistoja on kaksi, ajoneuvoja voi olla rinnakkain viisi. Torvi raikaa, alta pois vaan! Ei niin väliä vaikka vähän koukkaa rotvallin tai ojan puolelta. On melua ja meteliä. Hullua!!!!!
Niska limassa kiivettiin toiseen kerrokseen meidän huoneeseen. Muut kolme kämppäkaveria toivotti meidät tervetulleiksi ja nauro meille että täällä on viileä päivä!
Tässä on Josef. 19v, näyttää aika pieneltä, eikö vaan. Se pyysi meitä baariin tanssimaan.
-Nonono, we are very tired.
Josef pyysi Lauran leikkaamaan pensasta puutarhasaksilla. Se on puutarhurina meidän talolla.
Tässä myö! Suuressa maailmassa, oikeesti maaseudulla. Matkalla kaupunkiin! Aaron on tossa vasemmalla, Josef oikeella, Emppu keskellä..
Siellä pressujen alla se oli, paikallinen ruokakauppa. Tais sieltä saada kaikkea muutakin. Käveltiin läpi se.
-Aaron, can we go- ja sitten huidoin hirveenä käsillä.
-It's okei!
Arvatkaa, oon uskaltanut puhua englantia! Siis muutakin kuin jees. Ja ymmärrän välillä. Ja ne ymmärtää välillä mua. Ihan ihmeellistä. Oon ylittänyt itseni, wau. Niinkun se Komban kaveri sanoi:
nonono, you can! Try againagainagainagain!!! JEEEEEEEE!
Hypättiin bussiin ja matkattiin kaupunkiin. Ilmastointi pelitti suoraan auki olevista ikkunoista. Toi poika ei millään malttanut olla katsomatta mun jalkoja. Ajattelin ensin että se ihaili mun hockey-pohkeita kunnes tajusin että se olikin tää vaaleus.
Käytiin Mlimanissa, kauppakeskuksessa. Ostettiin noi watterit mitkä tossa alakulmassa näkyy. En osaa lausua wateria. Aaron nauraa ja sanoo -okayy, watteri! Sitten Aaron vei meidät ostamaan semmosia rimpulakoruja mitä sillä oli kädessä. Ylitettiin autotie ja laskettiin ready steady go ja sitten juostiin. Tää on semmoselta kauppakujalta.
Kaikki tehdään käsin. Ja noi kaupat on pitkiä ja kapeita ja niissä on tuhottoman kuuma!
Ostettiin tommoset korut mitä mulla on kaupassa. Toi myyjä näytti meille sen verstaan siellä kaupan takana. Hirveesti vaan tummia mieihiä puukot kädessä veisti jotain tummaa puuta pressujen alla. Otettiin pari kuvaa. Se myyjä meni istumaan tommosen jonkun taideteoksen päälle ja pyysi mua siihen eteen. Oli vähän noloa, menin siihen mahollisimman kauas. Voitte arvata kuvasta mitä seuraavaksi tapahtu.. Sieltä ne kädet on tulossa!
Kuvassa näkyy myös mun englannin sanakirja. Kuljin se kourassa. Kaiken varalta. Vaikka Aaron kyllä opettaa meille sinnilllä swahilia.
-Aaron, what is this in swahili? Ja sitten käydään läpi suomi, swahili ja englanti.
Laura siellä valitsee laukkua. Tansanian shillingeistä me ei oikein tajuta yhtään mitään. Aaronille aina avattiin lompakko ja -take! Se jakso kyllä vääntää rautalangasta meille niitä hintoja, otti aina kännykän avuksi ja kirjotti siihen. Ja tinki välillä meidän puolesta. -Aaron, it's good price?
Harjoteltiin kantamaan meidän wateria pään päällä. Ei vielä ihan yhtä hyvin osattu kun tuo vieressä oleva. Miten ne oikeesti pysyy siellä!!!
Laura istahti pienen pojan viereen. Oli se vaan söpö!
Tässä on meidän homestreet! Pienet kuopat portin edessä, siitä ei ihan joka auto ruopasekkaan.
Ja edelleen, kotikadulla. Lähdettiin käymään rannalla. Sinne on ehkä yksi kilometri.
Bahari Beach. Täynnä pieniä valkoisia rapuja. Ja tummia miehiä. Puhdas ei todellakaan mutta ihmeellinen. Kaunis.
Ja valtavia aaltoja.
Kuivuneita kookoksia on aika paljon kaiken muun roinan seassa. Josef tuli mukaan koska tuolla on vaarallista eikä tytöt saa mennä sinne yksin. En kyllä ole ihan varma että uskonko. Se varmaan halusi vaan mukaan. Nähtiin matkalla apina kun mentiin sinne. Siinä se vaan nökötti.
Josef otti mua kädestä kiinni ja mentiin tonne kiville seisomaan. Kyllähän mie ittekki olisin päässy! Siellä se kantaa Lauran kenkiä.
Tässä on Ibi, Ali ja muistaakseni Leon. Ne teki temppuja siinä rannalla. Tuli ihan mielissään kuvaan niinku kaikki muutkin lapset. Rakastuin noihin pikkupoikiin vähän, ne huusi meidän perään byeeeee, I miss you!
Ja tässä reissukaverit! On kuumaa ja on siistiä ja elämä on kerrassaan huippua! Love it.
-Elämään rakastunut Emppu,
joka haki illalla vettä säiliöstä parhaat päivänsä nähneellä sangolla ja kävi suihkussa.
ps. Päivitän taas kun pystyn, pysykää linjalla! Ulkona yli kolmekymmentä, ja se nytten se aurinko paistaa! Tää tyttö lähtee ostamaan sitä ananasta sieltä pressuruokakaupasta ja painuu rannalle!!! Kwaheri!
pps. Mistä te haluaisitte kuvia, mitä haluaisitte kuulla?
