Muistoissani palaan

Armaassa kotimaassa. Pyhäaamu, kello käy pian seitsemää. Pienoisen jetlagin ja aamukahvin turvin istun koneen näytön edessä, villahousu-keisarinnan titteli ihastuttavan aamutakkini etutaskussa. (Noup, tästä aamutakista ei ole kuvaa.) Jospa tänne blogin puolelle viimein reissukuulumisia! Australian mailla oli sitten loppujen lopuksi muutakin tekemistä kuin istua koneella.

 

Hikistä hommaa.

Ikimuistoinen reissu. Täydellinen loma. Ihana ihana kesä! Säät suosivat ja aurinko paistoi ja elämä oli ah-niin-kaunista. Reppu pullollaan muistoja, takki täynnä ikävää.

 

Kookaburra



Kärsivällisyysharjoitus

Noosan joulu. Kynsin ja hampain pidimme kiinni siitä tärkeimmästä jouluperinteestä (kinkusta), muut saivat mennä menojaan. No, ei ihan, mutta ainakin ulkojäät vaihtuivat tunarointiin merellä (surffaukseksikin paremmissa piireissä kutsuttu) eikä joululauluja juuri veisattu tai niitä alias-kortteja esiin kaivettu. Mutta oli meillä perinteitäkin: joulusauna löytyi nokkaa ovesta ulos näyttämällä, lakanasta tehtiin pöytäliina ja paikallisesta S-marketista löytyi puunausaineita suurimpien hämähäkin seittien poistamiseen. Joulu oi joulu, tuoksui nenässä asti!

 

Hämähäkki paikannettu.

Moppi heilunee kuvan ulkopuolella.

Porkkanalootien toteutus tahtoi yksikkömme hameväkeä epäilyttää. Miehisellä otteella selvisimme niistä(kin).

 

 

 

Lukkarin veljesten jouluposti sisälsi niin suomalaisia kuin australialaisiakin eläin-ihmeitä.

 

Spontaaniutta kerrakseen.

  

Tehtiin kinkulle tilaa ennen aattoa urheilemalla Mount Coorooralla. Korkeutta peräti 440 metriä, nousukulma hmm, jyrkkä. Todellinen mount ja aivan riittävä everest silloisille lämpötiloille. Jokainen kantoi kortensa kekoon saimaan muodostuksessa. Ison vesistön saimmekin aikaan.

 

 

Urheillessa keskitytään urheiluun, joten huikaisevat maisemat jäivät matkalta pääosin kuvaamatta. Selvittiin kuin selvittiinkin huipulle läiskimään yläfemmaa.

 

Taatusti parasta urheilu-seuraa mitä auringon alta löytyy.

 

 

Yhdessä pelaamisen perinne jäi jouluaattona tappiolle, ja tilannetta kotiinpäin ottaaksemme marssi kävi joulupäivänä mäkeä alas Janinelle - juustokakku kainalossa ja suomi-disainia kourassa. Uunokortit löytyivät talon emännän kätköistä. Koirat löytyivät itsekunkin helmoista.

 

 

Janine

 

  

 

Janinella huomiota saivat paitsi koirat, myös tämän taiteellinen lahjakkuus. Mielenkiintoinen persoona, tämä Noosan neiti. Lontoo taideterapioineen on vaihtunut Australian "takamaiksi". Vuode roikkuu kuistilla kattoparruista, ja hämähäkit kiipeilevät seiteissänsä. Valtavan korkeista ikkunalaseista avautuu metsäinen maisema.

 

..saattaisinpa itse tuntea pienoista yksinäisyyttä moisessa asuinsijassa.

 

 

 

Uskaltaisinpa väittää, että taideteoksiin kätkeytyy syviäkin sielunmaisemia (jos ei juuri näihin kuvissa nähtyihin).

 

Noosan joulu mennä hujahti, ja tapaninpäivänä istuimme jälleen autossa. Janine jäi huiskuttamaan portille; me navigoimme itsemme valtatielle. Auton penkkiä saatiin kuluttaa reilu tuhat kilometriä, suuntana oli Sydney.

 

 

---

 

Tässä välissä täytynee kuluttaa hieman matikan kirjoja. Koulua on jäljellä kolmisen viikkoa, sen jaksaa tarpoa vaikka pää kainalossa.

 

"Eteenpäin, sanoi mummo hangessa!"

(Ja kohti helmikuun loppua, totean minä.)

 

-E