to Tanzania: tammikuuta 2014

Pimeissä ilta-öissä vietettyjä tunteja tietokoneen näyttö ainoana valonlähteenä - se tarkoittanee vihdoin blogin päivitystä! Kouluaamuja jäljellä neljä: prelit ja kokeet. Ah aamujen vähyyttä, ah stressin määrää. UE4-tunnilla vieraili aito muslimiveli kera islamilaisen maailmankuvansa. "Vääräuskoiset matkaavat lämmityskeskukseen" ja that's it, oli Mustafan anti. Toki muutakin mannaa oli tarjolla, joskaan ei kovin taivaallista.

Pakkasten paukkuessa ja hiuksien harmaantuessa (kyllä, jatko-opinnot..) voi onneksi karata Australian mannuille.

Joulupöydästä hurautettiin siis 850 kilometriä alaspäin etelän lomalle. Haaveena oli nähdä Sydneyn maailmankuulut ilotulitukset. Välissä ehdittiin leikkiä turisteja useammissakin Australian pakko-nähdä-paikoissa. Hyvä seura, jokapäiväinen mäkki-safka, matkamakeiset, kenguruiden bongailu, yöpaikan metsästäminen maantien laidoilta (australialaiset eivät ole sisäistäneet jokamiehen-oikeuksia), matkaveisut, farkkushortseilla haikkaus etc. jne. olivat matkanteon myöhemmin havaittavia hittiteemoja.

Aamun jännitysmomentti oli pähkäillä, millaiselle sonni-laitumelle oltiin yön silmässä päädytty. Bensavalon vilkkuminen illan päälle pakotti tiirailemaan syrjäisiä hiekkateitä, sillä ainakaan Brisbane-Sydney välillä ei automaattiasemista oltu kuultukaan.

Good Morning!

Tutuksi tullut matkasänky.

Herättiin lintujen lauluun ja auringon paisteeseen. Pojille toivotettiin huomenet torvea soittamalla. Jalat alas kojelaudalta ja ruhot pois hattuhyllyltä. Kamat autoon ja elämässä eteenpäin. Hiiohoi, kohti ensimmäistä huoltoasemaa!

Matkustaminen oli hyvässä seurassa suorastaan hunajaa.

Kisalasit päässä ajettava kisa-auto ja järeämpi maasturi. Autohan se oli Australiassakin maailman paras paikka puhua, joten miehitys jakaantui vaihtelevilla kokoonpanoilla 2+4. Ihasteltiin maisemia, tiirailtiin kenguruita, nuoleskeltiin jäätelöitä ja hoilattiin matkaveisuita.

Maailman suurin luonnon muovaama autotunneli. Jenolan Caves. Täältä löydettiiin öinen narnia!

1800-luvulta säästynyt rakennus. Mutkaisten ja kapeiden vuoristoteiden keskeltä putkahti näkyville tämä nykyinen jenolan cavesin piilohotelli.

Mun faktatiedot on aika pitkälle unohtuneet näistä ihmeellisyyksistä, jos niitä sellaisia tietoja on koskaan ollutkaan. Onneksi löytyy pilvin pimein matkablogeja, joissa selostetaan historiikit ynnä muut ynnä muut enemmän ja vähemmän läpikotaisin. Mä keskityin ja keskityn vaan fiilistelyyn!

Ylihinnoitetulla, lystikkäällä turistikierroksella. Englannin äänteet soljuivat mukavasti tippukiviluolissa. Englannin sanoista en sen sijaan osaa sanoa muuta kuin että kyllä, niitä oli ja paljon. (No, autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.) Herttainen opas-pappa taisi onneksi olla änkyrä-kielisten suomalaisten juonessa täysillä mukana.

Täällä oli lupa käyttää mielikuvitusta jos sellaista on siunaantunut. Seinillä kiipeili kivikasvoisia eläimiä aina koalasta hai-kalaan. Hmm ja verhotkin siellä liehuivat.

Varsinainen gentleman tämä meidän opas. Oikein sympaattinen ja kohtelias naistennaurattaja.

Ruskeasilmäinen vompatti? Eläimet aiheuttivat aina riemastuttavia elämyksiä. Alkuperäisiä, ehtoja australialaisia, joiden kanssa ei kuitenkaan tarvinut keskustella englanniksi. Hermoja lepuuttavia kohtaamisia!

Retkellä kuivuneilla putouksilla. Victoria Falls. Himpun totisia ilmeitä aiheutti RRR-eteneminen - Rutikuivassa Ryteikössä Rämpiminen.

Alaspäin oli mukava talsia.

Hikinen taival.

Löydettiin toisilta putouksilta Tarzanin ja Janen asuinsijat. Harmi vain, että kameran akku sanoi työehtosopimuksensa irti ennen kuin ensimmäiset hikipisarat olivat valuneet. Joskus aikanaan photoshopattavat kihlakuvat olisin voinut laittaa tilaukseen.

Reippaita retkeilijöitä. Jossain päin Blue Mountainsin maastoja, luulisin.. Ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Ja saimaa kasvoi taas.

Haikkaus-tauko! Upea luonnon kylpylä. Allas-osasto jatkui toiseen kerrokseen.

Erä-jormailu sai siltä erää riittää, joten lähdettiin tutkimaan päiväksi suurkaupungin hulinaa ja tyydyttämään tuota hameväelle ominaista tarvetta hiplailla ryysyjä. Ja sijaitsihan siellä eräs meidän listalla olevista kohteista - Sydneyn oopperatalo.

Napattiin pakolliset turistikuvat, ja hengailtiin loppupäivä vaatekaupoissa. Poikien roolina oli olla makutuomareina. Illan hämärissä suunnaksi otettiin New Castle, sillä Sydneyn hostelleista olisi joutunut pulittamaan pari sataa yöltä. Muutama muukin näemmä haaveili maan kuulusta uudesta vuodesta. Etukäteen buukatut hostelliyöt olivat sitä taivaan mannaa hattuhyllyllä nukkumisen jälkeen (..vaikken minä siellä nukkunutkaan. Btw, auto mikä auto).

New Castlen aamussa. Junalippujen osto delegoitiin meidän yksikölle, muut suuntasivat kauppaan ostamaan ruokaa koko päivän ja koko perheen piknikille. Kohti vuodenvaihdetta!

Kristillinen tasajako juna-aamiaisella.

Telttailun ja autoöiden jälkeen reippautta riitti hostellin sängystä Sydneyn aamujunaan asti.

Sydney!

1,5 miljoonaa turistia ja yli viisi miljoonaa dollaria maksaneet ilotulitukset - nopeat syövät hitaat -taktiikka oli ns. kuumaa kamaa. Paraatipaikoille mielivien tuli olla paikalla jo puolen päivän maissa. Tehokkaiden järjestelyiden myötä Oopperatalon lähiöt oli aidoitettu periaatteella tietty alue = tietty määrä jengiä. Meidän piknik-areaa kansoitti viitisen tuhatta ihmistä. Vuokrattavat tontit kuuluivat varmaan Maailman pienimmät tontit TOP3 -listaan, mutta sopu sijaa antaa - reviirin valtaus onnistui oivasti.

Päivä taittui korttia läiskiessä, eväitä maiskutellessa, aurinkoa ottaessa ja kuulumisia vaihtaessa. Ei hullumpaa!

Kahdeltatoista silta räjähti ja taivas savusi ja kansa hurrasi. Kannatti odottaa muovipussin palasen päällä neljä viimeistä tuntia, heh. Oli se upea kokemus. #Nyesyd

New Castlen muutamat hostellipäivät Sydneyn jälkeen tarjosivat ihastuttavia reittejä iltapäiväkävelylle.

Sangen tyytyväinen vanssin pelastaja.

Tässä malli-uintia Bogey Holella - vauhdilla "altaaseen" ja kettingille ennen aallon vyörymistä. Se olisi ollut menoa jos ei olisi tuonne ehtinyt.. Kreisejä tyyppejä!

Meiltä jäi uintiharjoitukset väliin.

Aamuauringon metsästystä suoritettiin samoilla mestoilla. Harmi, ettei moista valoihmettä sinä aamuna pilviverhon takaa näkynyt. Löydettiin sen sijaan hitusen meitä aktiivisempi aurinko-bongari. (Millähän hänet houkuttelisi hääkuvaajaksi, heh.)

Mies ja kamera.

Nauraa ääneen, koska on niin onnellinen.. Siinä jos jossain on sitä jotain. Maailman kauneimpia muistoja.

Muut vetelivät vielä sikeitä, joten me hilpaistiin Juhanan kanssa meren rannasta viehättävään pieneen kahvilaan aamukahville. Ihania hetkiä.

Sydneyn ilotulituksen ja muutaman hostelliyön jälkeen - back to home.

Kenguruita! Kerrankin eläviä kuvassa. Kuolleita yksilöitä oli - noh, jossei nyt tien posket täynnä niin ainakin enemmän kuin yhden käden sormilla voi laskea.

70-luvun hippi-festareiden tiimoilta syntyi kylä, joka tänäkin päivänä putkahtaa silmien eteen maaseudun ja peltojen keskeltä hurmaten hippi-fanit sateenkaaren värisillä rakennuksillaan. Nimbin tarjosi pitkiä partoja, lautasen kokoisia silmiä, tikkumaisia ihmisiä, siivottomia vessoja, isoja rupisammakoita ja joillekin onnettomille pilveä.

Ketään syrjimättä hipit eivät juuri kolahtaneet Nimbinin jälkeen.

Vain muutama kuva, joiden jälkeen poistuttiin vinhaa vauhtia.

Byron Bay:ssa auringonottaminen sai kyytiä! Johan sitä oltiin monta monituista päivää kieritty rantahietikossa.

Kahvitauko

Inspiraation lähdettä Brisbanen kaduilta meidän mummolle.

Brisbaneen saavuttaessa jäljellä olevat yöt alkoivat olla loppusuoralla. Päivät kuluivat Brisbanen keskustan katuja maleksien (shoppaillen), auringon palvontaa harrastaen, yhdessä kokkaillen, voimistellen ja niin edelleen.