Sadetta ja hopeateetä

Täällä on syksy!

Sataa, sataa, sataa ja on kylmä. Taisi joku muukin Afrikasta vasta palannut todeta saman asian.. Kohta on koko meidän afrikka-jengi kotiutunut.

 

Me ollaan elelty arkea ja käyty koulussa. Perhe-elämä vie oikeestaa aika paljon aikaa ja se on aika tosi kivaa! Oon tullut siihen tulokseen että läksyt täytyy tehdä koululla jos ne meinaa saada tehtyä, illat menee Eijan kanssa hopeateetä juodessa.

 

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää ja Espanjan kaverit palaa suomeen! Aika tosi nasta juttu. Johan tässä on kohta puoli vuotta asuttu eri taloutta puoli-espanjalaisen puolikkaani kanssa: mä lähdin huhtikuun alussa jo Kouvolaan, ja siitä se alkoi ja kertyi ja kasvoi, tämä ero. Että tervetuloa Suomeen!

Mä oon saanu kitaran käsiin jälleen. Tuiki tuiki tähtönen sujuu ja muu ei sitten sujukkaan. Että inspiraatiota ja tarmokasta harjottelu-puuskaa odotellessa! Yksityinen kitaransoiton-opettaja myös haussa. (Ja kämppä, mainittakoon tähän väliin! Olisko kaksiota tiedossa Tampereelta kahdelle toisinaan ahkeralle lukiolaiselle? Kaikki tarjoukset otetaan vastaan, naapurit plussaa (ettei ihan keskeltä metsää). Ilmoitukset nro.n 0509183812)

Maanantaina alkoi telinevoimistelu. Tiedättekö, niin makeeta! Mä olin ihan krampissa kun harjoteltiin seisomaan käsillään. haha (Siis en missään esiintymiskrampissa, tietysti.)

Välillä paistaa aurinko.
Elämä on toivoa täynnä.

 
"Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää."
Kyllä vaan! Musta on tullut tämmönen kotimamma joka ilahtuu uusista lakanoista ja pyyhkeistä ja kukista. Kukkalähetykset tervetulleita, 50 kpl:n mega-ruusukimput supertervetulleita.

Tässä ollaan mä ja Topi meidän karkkilakonalkamisenaattona! Piti syödä suklaata varastoon, koko puolen vuoden eestä.  nam

On meillä Topin kanssa muutakin nastaa yhteistä kun karkkien maistelu (nyk. ainoastaan haistelu sallittu): hikoillaan tiistaisin ja torstaisin enkun tuntien ääressä. Kyllä tää tyttö vielä sitä kieltä puhumaan oppii!

Tosiaan, vettä sataa. Sillon tekee aina mieli jotain hyvää, kas kummaa..

Tatun kanssa ollaan kahdestaan kotona, jos yhdistettäisiin meidän jauhopeukalot ja leivottaisiin jotain vaikkei sitä vettä sadakkaan. Oikeastaan, kyllähän jokainen päivä voi olla hyvän mielen päivä = herkkupäivä!

Eikö vaan!

Mun kultatenava oli todennut että saamassaan kortissa lukee "Emppu rakas Emppu". Pitää vissiin useammin tarttua kynään jos se kirvoittaa näin mieltä lämmittäviä kommentteja.

Viikonloppuna kenties nähdään! Teitä odotellessa.

Best regards (<-- juujuu niiltä enkun tunneilta!)
Emppu