Kaikki kyyneleet eivät löydä kanavia

Siinä teille Lauri Sallisen aforismi. Noniin.

 Ensimmäinen postaus Suomesta! Bloggailu on koukuttanut, tämä ei siis jäänytkään vain Afrikkaan. Yli 10 000 katselukertaa, eikai joukossanne ole stalkkeria?

Suomen kesä on uskomattoman kaunis. On valoa ja vehreyttä, oon kyllä kokenut uudelleen rakastumisen tähän synnyinmaahan. Tosin Helsinki-Vantaalle saavuttaessa oli pakko lainata vastaanottokomiteasta takkia ja vetästä huppu päähän. Oli se vaan kylmä, hyh! (Että Suomen +20 kesää paistatellessa! Huh hellettä.)

 

Tässä me, ensimmäisiä askelia Suomen kamaralla. Aika turvallisen ja tasaisen tuntuista maata jalkojen alla, ja hyvä niin. 

Jaksaa hymyilyttää, vaikka koettiinkin Heathrowlla pieni järkytys kun marssittiin meidän Suomen jatkolennolle ja katseltiin siinä odotussalissa istuvaa porukkaa. Selvästi suomalaisia! Yksi kolmasosa oli syventynyt puhelimien ja tietokoneiden ja muun median pariin. Pääteltiin syvistä otsan rypyistä, että puolet selasi työsähköpostia, ja puolet kirjoitti valmiiksi seuraavan viiden vuoden do this-listaa. Ihmiset näytti ylikiireisiltä, kukaan ei kysellyt kuulumisia tai tervehtinyt muita. Tuijotettiin tiiviisti lattiaan ettei vierustoveri vahingossa erehtyisi kysymään jotain henkilökohtaista, kuten mitä mieltä on ulkona vallitsevasta säästä. Vieläkin intensiivisempää oli katsekontakri Mr. lattialaatan kanssa jos viereen istahti englantia puhelimeen puhuva ei-suomalainen. Tiedä vaikka joutuisi paljastamaan omat maailmallakin tunnetut suomalaiset englannin taidot. "Jees, vether is veri nais!" Ja suomalaisella sisulla läpi harmaan kiven -tai ihmisseinämän. Äipät ja iskät tenavineen taisi ottaa urheilusuorituksen kannalta sen koneeseen menon.

Ah suomalaisuus!

Oli aika huippua syödä pullaa keskellä parkkipaikkaa, johan sitä oli ehtinyt ikävöidä vuorotellen Fazerin sinisen kanssa.

 

Kotona! Uskomattoman valoisaa, yö ei tullut ollenkaan (eikä kyllä unikaan..). Istuin keskellä rompekasaa ja selasin päiväkirjaa ja muistelin kauniita afrikka-muistoja.

Torstai oli kiireinen päivä. Piti hoitaa asioita kaupungilla ja laulattaa pyykkikonetta. Illalla oltiin jo Lopella. Vähän jännitti.

Omalla tavallaan rankka viikonloppu, mutta toisaalta se oli myös täynnä 

pysäyttäviä kohtaamisia 

uudelleen löytämistä

elämän riemua

toivoa.

 

 

 

 

Tatu-veli! Jälleennäkemisen riemu!

 

Makuupussista ulos ja aamukahville!

 

 

"Emppu tullee Ahlikatta!" Uskaltaisin melkeinpä sanoa että nyt se suuri päivä koitti.

"Emppu tykkää musta. Mää tykkään Empusta."

 

 

Jäi Anttonilla mega-pehmis saamatta, ei auttanut kun vähän kärsivänä nuoleskella omaa 2 euron sekotusta ja katsella Jerkun jäätelövuorta. Ensi kerralla Antton sitten! Voin kertoa kaksi sananlaskua:

Kärsivällisyys on onnen avain ja

hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan (siinä kolmas).

Jäi kyllä monet monet tärkeät ihmiset kuvaamatta.

 

Kotona mua odotti

 

 .

Häät tulossa!

Tänään iskä herätti mut aamulla yhentoista maissa kahvinkeittopuuhiin! Ne oli matkalla lomailemaan Yyterin hiekkarannoille. Rannat tosin vaihtui tämän päivän ajaksi Särkänniemeen, oltiin oikeella mega-perheellä liikkellä! Oon varmaan tullut vanhaksi kun mun maha kesti vaan kourallisen verran laitteita. 

Nyt istun keittiön pöydän ääressä. Ulkona ei se yö tahdo tulla edelleenkään, eikä silmät sen myötä painua kiinni. Huomenna pitäis käydä hakemassa pino banaani-laatikoita ja pakkailla kamoja. Syksyllä olisi kämpän vaihto edessä, sitä ennen kuukauden pätkä töissä Kouvolassa. Sinne siis suuntailemassa lauantain polttareiden jälkeen, Kouvolaan nimittäin. 

Esitän teille iltakahvikutsun, joka on voimassa jokaikinen kaunis kesäilta!  

Osoite: Jaakkolanmäki 4, 45910 Voikkaa. (Myös kaikennäköiset rakkauskirjeet on tervetulleita.)

Palataan linjoille ja nähdään kesän mittaan!

Ihanaa kesää!!!!!!!!

Nauttikaa elämästä. 

Syksyllä ehtii sitten taas stressata jos on stressaavaa tyyppiä.

"Miksi huolehtia huomisesta, jota ei ehkä tulekaan?" 

Niimpä.

-Emppu