Onhan tässä luettukin. Jo kolme ja puoli viikkoa. Ja koska olen tituleerannut itseni maailman huonoimmaksi lukusuunnitelman tekijäksi, niin varsinaisia vapaapäiviä lukemisesta ei ole. Hohooi, tulee korvista ulos psykologiaa ja uskontoa! Ilmeisesti ulosvuoto on erittäin tehokasta, sillä pää tuntuu hyvin tyhjältä. Vajaa kaksi viikkoa ja ylioppilastakomoksi muutettu liikuntasali kutsuu. Huh!
Blogi on uinunut talviunta. Vihdoinkin soin itselleni luvan tulla näpyttelemään kuulumisia. Blogi ottaa yllättävän paljon aikaa. Etenkin, jos on kyseessä ahkera bloggaaja. Minä en kuulu tähän edellä mainittuun kastiin kuten useat teistä ovat ehkä huomanneet. Se syö vähän miestä. Mutta yritän olla tällä hetkellä ahkera abiturientti ja aika on rajallista.
Penkkarit vietettiin eräs torstai.
Varsinaiset naamiaiset. En tiedä oliko tuo päivä mikään ihan must-juttu, sosiaalinen elämä kun ei lukioaikana järin suurta koulussa ole ollut. Toisinkin olisin kolmen vuoden aikana voinut toimia, jälkikäteen ajatellen. Vaikka ehkäpä tuo koulu on aina ollut mulle ensisijaisesti paikka opiskella. Mutta karkit tuli heiteltyä ja kurssit käytyä, hyvä minä!
Lukulomalla siis ollaan. Tai ainakin lomalla. (-- Eikä ainakaan laskulomalla. Matikan iitä metsästän..) Ja kuten aiemmin mainittu, yhtä lukemista. Tässähän täytyy mennä epämukavuusalueelle. Psykologian opettajan mukaan tämän päivän kuumin hittisana, epämukavuusalue. Teoriassa uutta, käytännössä vanhaa: kaksi ja puoli vuotta vahvistettu istumalihaksia pitkän matematiikan tunneilla pääsemättä kertaakaan flow'hun - väitän, että mukavuusalue on ollut pelkkä kaukainen unelma. (Ja kärjistäminenhän on oiva viestinnällinen tehokeino.)
Talvi käväisi näyttämässä itseään. Vuosi 2014 aloitettiin meidän kämpällä toppavaatteissa. Laskukamat päällä ratkottiin yhtälöitä keittiön pöydän ääressä. Siinä oltiin ihan fyysisesti epämukavuusalueella, sänkyyn muurattu karhunpesäkään ei enää lämmön lohtua suonut. Talonmies-Eerika pelasti meidät hypotermialta lukemalla viiden päivän extreme-elämän jälkeen vesipattereiden teoriaa internetistä. Varsin naisellisiksi osoittautuiva nuo lämmittimett: jatkuvasti kaipaavat huoltoa ja huomiota. Vaan jo helpotti ilmastus - auringon lailla tulvahti lämpöä kaikkiin kahteen huoneeseen ja 38 neliöön.
Tällä hetkellä osoitteena on Kotka. Iskä morsioineen pakkasi laukkuun rantakamppeet ja vaihtoi pariksi viikoksi pallon puolta. Ilmeisen hyvin kuuluu etelässä sujuvan. Mutta täällä Kotkassa siis hoidettu lukemisten ohessa kotiäidin tehtäviä. Perheen beibi tosin on seiska luokalla, joten vaipparalli-kuviot sun muut on jätetty laskuista pois. Haastetta on tuottanut lähinnä väsätä riittävästi sapuskaa. Siis melkoinen piece of cake, ulkomaalaisittain.
Öiden lasku on ollut himpun tuskaista touhua, erityisesti loppua kohden. Kaksi jäljellä. Kyllä mä sanon että vajaassa puolessa vuodessa on aivan riittävästi sarkaa. Tsemppiä siis teille jotka painiskelette samaisten asioiden parissa. Hyvää kannattaa odottaa!
(Voittajan on helppo hymyillä, sekin tiedetään.)
Tampereella on eloa riittänyt. Täytynee vielä todeta, että on ihanaa sanoa kotiutuneensa johonkin. Helsingin kesässä paljon kuultu kysymys oli "mistä oot kotoisin". Kämppä Tampereella, koti Kotkassa, kesä Taka-Töölössä, Kouvolasta maailmalle ponnistanut, sydän taivaassa, askel täällä, mieli Tansaniassa, ajatus Orimattilassa ja sitä rataa. Kiertolaiseks' olen syntynyt.
Nykyisin annan peukaloni ja sydämeni Tampereelle.
Nykyisin annan peukaloni ja sydämeni Tampereelle.
Siinäpä sitä, elämän makustelua.
-E
