Terveisiä landelta! Surffers Paradisen postikortti-maisemat vaihtuivat "true aussi meininkiin" perjantai-iltana. Kahden auton hajanainen letka kiisi pimenevässä illassa Brisbanesta 150 kilometriä pohjoiseen, Noosaan. Ennen ilta-ajelua ehdittiin vetää lonkkaa Gold Coastilla, surffareiden paratiisissa. Valantine Roadilta suunnistettiin sinne missä pilven hattaraakaan ei näy. Auringon palvomisen lisäksi tarkoitus oli noutaa Gold Coastilta ehta 80-luvun lantikka. Kolmas kaara autotalliin! Komeita autoja - vallan vaikea päättää minkä kyytiin kulloinkin nousisi.
Turistit kuvassa.
Aallot olivat melkoisen valtavia Pyhäjärven laineiden liplatukseen tottuneelle. (Oma hengenpelastaja olisi ollut plussaa.) Uiskennella (tai hakea tsunami-efektiä) sai muutaman kymmenen metrin matkalla, jossa lifeguard vahti silmä kovana elämyshakuisia-toopeja. Megafoni raikasi ja englannin kieliset käskyt raikuivat. Eräs sankari haettiin surffilaudalla sieltä kielletyltä alueelta, kun uhkasi uimarin voimat loppua kesken. Live-showta koko rannalle!
Klo 20.30 valkoinen ratsu ja harmaa muuli starttasivat Brisbanen kotipihasta. Rinkat, reput, makuupussit, retkikeitin, havaiannakset, aurinkorasvat ynnä muut ynnä muut oli pakattu takakontteihin, ja viimeisetkin työtekijät olivat jääneet ansaitulle joululomalle. Jätettiin meidän matala majamme tuttujen reppureissaajien asuttavaksi muutamaksi yöksi, kun kerran paikalle sopivasti osuivat:
Ikeasta glögiä. Vanhimmat jo herkistyivät muistelemaan lapsuuden jouluja.
Me laitettiin joululaulut autossa soimaan ja lähdettiin kohti Noosan kotia.
Kotia siis. Pojat olivat viettäneet viitisen viikkoa aiemmin syksyllä täällä Janinen hoteissa. Helpx-tilan idea on majoittaa reppureissaajia pientä työpanosta vastaan. Ilmeisen hyvän vaikutuksen olivat pojat tehneet host-emäntäänsä; niin kovin tämä ilahtui poikien paluusta. Kaikenlaisia tarinoita olimme kuulleet eläinten keskellä majailevasta rouvasta, jolla riittää sydäntä niin viemäreiden pieneliöille kuin monimetrisille pythoneillekin.
Luulinpa etanaksi...
Tarkoituksenamme on viettää joulunaika kotoisasti täällä, kinkkua kypsytellen ja porkkanalootaa väsäten. Joulu taitaa liittyä niin vahvasti suomalaiseen maisemaan, lumeen ja kylmyyteen, että jouluaaton on vaikea uskoa olevan muutaman yön päässä. Huomenna olisi kuitenkin tarkoituksena marssia ostoslistan kanssa markettiin ostamaan joulupuurotarpeet yms, ns. koko perheellä ostoksille!
"Jouluaaton askareet, voimat viedä voi." Vuoden ruuanlaitto, vuoden leipomiset, vuoden siivoukset - kaikki muutamaan hassuun päivään. Hieman suorittamistahan se joulu tuntuu toisinaan olevan.Tiedättekö, mun mielestä on mahtavaa kokea erilainen joulu. Täällä tuskin huomannee vaikka villakoiria nurkissa. Rentoa joulua siis Suomeenkin!
"Koti-kadulla"
Niin, saavuttiin perjantai-iltana ysin jälkeen. Pojat hilpaisi ensitöikseen asuinsijamme läpi, turvakierros hämähäkkien varalta. Muutama hämähäkki-kammoinen tyllerö matkassa.. Mitään ei kuulemma löytynyt, joten saatoimme roudata kantamuksemme sisälle. Ihastelimme historian siipien havinaa henkiviä vihertäviä plyysi-sohvia, Janinen asettamia joulukoristeita, jääkaapista löytyviä tuoreita kananmunia, seinälle maalattua maailmankarttaa nimikirjoituksineen ym.
Pienen kiljahduksen aiheutti puolustuksen murtanut, kylpyhuoneen lattialle eksynyt ruskea hämähäkki. Pojat riensivät paikalle salaattiottimineen pelastamaan neitoja hädästä. Birgitan kanssa istuimme polvet rinnassa sängyllä ja kuulostelimme operaation päättymisestä kertovaa ääntä eli vessan pöntön huuhtelua. Sitä ei kuulunut kuitenkaan vielä hetkeen, sillä jos lattialla mönkivä yksilö oli suuri, löytyi seinältä saman lajin edustaja kokoa valtava! Salaattiottimien kitaan päätyi vielä muutama lukki.
..ja askeltakaan en yöllä ottanut lattialla ennen päivän valkenemista.
Hämähäkin metsästystä voi suorittaa näillä.
Lauantaina heräsimme neljältä aamuyöllä riikinkukon rääkäisyyn. Valkean riikinkukon lisäksi talon pihamaata vartioi myös perinteinen kukko. Kumpi on kukko tunkiolla tuntuu olevan näiden herätyskellojemme joka aamuinen tosikkomielinen kilpailu, jossa voittaa se kumpi kiljuu kovempaa. Konsertti alkaa yleensä viimeistään neljän pintaan.
Poikien viimeksi täältä lähtiessä oli kanaemo pyöräyttänyt muutaman tipusen, joiden Juhana epäili kasvaneen virkaintoisiksi kukonpojiksi. Melua siis riittää!
Kylkeä käännettiin vielä hetkeksi, kunnes nälkä alkoi kalvaa sisuksissa. Pistettiin kananmunat porisemaan, ja alkupalat nautittuamme riensimme ruokaostoksille. Muutamat vaatekaupat oli pakko kiertää läpi kun kerta hoodeilla oltiin, joten paimennettiin pojat aamukahville ja riennettiin vansien ostoon.
Aamupalaa.
Noosan keskustasta selvittyämme pisteltiin paahtoleipää poskeen ja uikkarit jalkaan ja nostettiin hymy korviin - rannalle!
Ilta-ojelmaan sisältyi parivoimistelua, Kookaburran syöttämistä, äkäisen Ank-hevosen lahjomista, Janine-tätösen morottamista, koiralauman hätistelyä ja Peppi Pitkätossumaisen elämänmenon ihmettelemistä. Rinteessä sijaitseva "farmi" sisältää monenlaisia eläintovereita laamoista lähtien, joista jokainen kuljeskelee mielensä mukaan missä tykkää - pilttuiden, tarhojen ja karsinoiden ovet eivät taida olla koskaan kiinni. Ank-hevonen käy välillä omilla retkillänsä morjestamassa alueen muita hevosia oman pihapiirin ulkopuolella. Koalojen ja kenguiden lisäksi maantiellä saa siis varoa vapaana vaeltavaa ruunaa.
Sunnuntai kului Sunrise Beachilla surffauksen saloja opetellessa. (Lähinnä niitä pohjahiekkoja kyntiessä..) Janinen varastosta löytyi lauta-vanhus, jota ei oltu lyhyydellä pilattu. Kahden ja puolen metrin pituus oli kuin tehty amatööri-surffareille.
Ja arkisia askareita täältä pienoisen maalaisparatiisin keskeltä:
-E
