(Loppuko tämä kesä jo??)
Musta on tullut taas tamperelainen! Tai pirkkalalainen. Eilen matkustin tavararahtini kanssa halki eteläisen Suomen Väinö Paunu Oy:n avustuksella. Koulu kutsuu Tampereen ohella! Viimeisiä lomapäiviä viedään.
Meillä on koko perheen ydinkeskus, siis koti, ollut kirjaimellisesti muutoksen alla. Se on myyty, iskä laittoi puolet kamoista ja kolme Hytöstä sarjan nuorimmasta päästä muuttoautoon ja matkusti Kotkaan. Loput romut meni kaatopaikalle, Eerika Espanjaan, äiti maalle ja Emppu Tampereelle. Tai Pirkkalaan. Meillä ei jämähdetä paikoilleen!
Me muisteltiin opiskelijaelämän ihanuutta ja ajateltiin säästää ruokakustannuksissa viettäen ahkerasti aikaa metsässä ja kasvimaalla. Vähän jäi saalis laihaksi mutta on siellä pakastimessa ainakin kolme pussia raparperia!
Kesäpäivät kului lepposasti ja viikonloput joutusasti. Hengaltiin kavereiden ja halailtiin Kertun kanssa. Melko stressitöntä suomi-eloa, selkeästi kesä! Ja loma. Voi nukkua pitkään, maata auringossa jos joskusehkämahdollisestisattumalta sattuu paistamaan, elää ilman suunnitelmia, vaikka liftata hetken mielijohteesta. Niin nastaa! Ja tili tyhjenee.. Miksi kaikki kiva aina maksaa?
Käytiin eräskin lauantai Porvoossa syömässä jäätelöä! Maistu hirveen hyvältä! Vai johtukohan vaan seurasta..
Mäkin tahdon sitten joskus ripustaa tämmösen!
Ajettiin illan suussa paikkaan nimeltä Sondby. Matka oli mutkainen ja mäkinen, ja ostettiin postimerkin kokoisesta suomiruotsi-kaupasta mehujätskiä.
Kahden mutkan välissä
mäen päällä
auringon paisteessa
mehujäät valu pitkin leukaa.
Ah!
Harrastin salakuvausta.
Helsingissä kului päivä jos toinenkin. Kerttu tiedusteli heti alkutöikseen että muistatsä mut Emppu. Arvatkaa vaan muistinko! Kuljin ihan rakastuneena koko viikonlopun..
Kahden ex-afrikkalaisen sunnuntai-aamun tapaaminen oli ratkiriemukas! Melkein iski kaiho takaisin.
Kesä ja lehmissä asuvat kärpäset, eikä villapaidoista tietoakaan!
Oli huippua istua alas, ensimmäistä kertaa Suomeen paluun jälkeen. Tiedättehän te, kuinka paljon voi kuukaudessa tapahtua.. Johan tota reissukamua oli ollut valtava ikävä!
Käytiin melkosella kommuunilla pitsalla. Pitsanpaistaja halusi ottaa kuvan ja Laten pitsasta löytyi karva ja seinämaalauksien puolesta oltiin niinkun ei Suomessa oltaiskaan. Oli nasta ilta!
Vuosaaressa oltiin maanantaina todellisia sissejä ja vietettiin rantapäivää Suomen kesäisen koleasta kelistä huolimatta. Super-sissit ui -ja itsehän istuin viltillä pyyhkeeseen kääriytyneenä.
Melkein meni oikeisiin jalkoihin! (Y)
Heippa vaan kummityttö, syksyllä tavataan!
Nurmijärvellä vietettiin kolminkertaisia läksiäisiä. Nyyttäriperiaatteella, vietiin vieressäni seisovan pörröpään kanssa Siwan pakastealtaasta evästä -ranskalaisia ja maissia! nam.
Sunnuntaiaamuna raahauduttiin aamukahvin toivossa ja kirpputorin kautta halki mutkaisten teiden Ikosen oven taakse. Ilopilleri-Linnea helpotti meidän kahvintuskaa, ja lähettiin Helsingin suunnille herättämään poikaa nimeltä Jopo. Oli jo kiire junalle, mutta harvinaisen viehättävästä pikkutalosta tarttui mukaan pieni kourallinen uusia kavereita!
Kävin Kouvolassa nukkumassa yhden yön, pakkaamassa loput kamat ja tsekkaamassa aution talon. Illalla kaikui oma hengityskin. 11 vuotta, ja viimeisetkin Hytöset kuoli sukupuuttoon Voikkaan mäeltä. Vai oliko se 12 vuotta..
Suljettiin ovet ja käytiin iskän kanssa pikakahvilla ja keskustelemassa elämän tosiasioista. Oli sangen mukavaa. Sitten koittikin jo kolmen tunnin bussimatka kohti Tampereen kotia. Oli se vaan onnellista maata illalla sängyssä ja tuijotella kattoon, oli monen monen satasen hymy naamalla!
Ja täällä ollaan edelleen. Koulu alkaa maanantaina. Tai oikeesti se alko jo tänään. Vaihdoin koulua. (Hyvin alkoi!) Oikeesti hyvin, tuntuu ihan uskomattoman hyvältä mennä tonne Tampereen yliopiston normaalikoulun lukioon. Hyvästi, Rellu!
Suklaa maistuu ja elämä maistuu. Ajattelin jatkaa ahkerasti niiden juoksulenkkareiden käyttöä, ja reippaana tyttönä ilmottauduin vihdoin ja viimein telinevoimisteluun. Aikuisten alkeisryhmä, kuulostaa hyvältä! Hah. Oon kohta loistava kuperkeikkojen tekijä.
Mun toinen puolikas karkasi seitsemäksi viikoksi Espanjaan. Viikonlopun visiitti Fuengirolaan sopisi itseasiassa loistavasti mun tämän hetkiseen elämään. Pitänee seurata ahkerasti äkkilähtöjä.
Semmosta tänne.
Hemed piristi mun päivää ja lähetti muistoja Sansibarilta.
"Minulla on sinulle yllätys, lähetä minulle sähköpostia aion lähetetään yllätys."
Naama kiiltää hiestä ja hymy on korvasta korvaan, internet-kahvilassa oli hirmu hauskaa! Hattu on ihan nasta ja pukeutuminen kerrankin säädyllistä.
Unohdettiin kuvata nämä meidän Sansibar-kaverukset ja sitä ollaan harmiteltu enemmän kun viidesti. Se sama korvasta korvaan ulottuva hymy puhkesi taas kun sähköposti-yllätyksestä paljastui ylemmän kuvan lisäksi itse Hemed ja Al-Amry Junior!!!
oih.
"Yeah, my baby is big... 4 months and so lovely!"
Muistojen tulva.
-Emppu
